Kerron omia kokemuksiani koronaviruksen aiheuttamassa tilanteessa. Elämme karanteeninomaisissa oloissa. Olen eläkeläinen, samoin mieheni. Asumme omakotitalossa Kempeleessä ja vietämme aikaa myös Hailuodossa.

Olen seurannut uutisia päivittäin ja luotan THL:n ja muuhun viralliseen tietoon kaikista eniten.

Luotettavuus korostuu myös sosiaalisen median kanavissa, joita on opittava lukemaan.
Sosiaalinen media on mitä parhain väline olla sähköisesti tekemisissä ihmisten kanssa, koska lähikontakteja pitää välttää. Ne levittävät todennäköisimmin korona-virusta, joka on vaarallinen riskiryhmiin kuuluville ja osin muillekin sairastuville.

Palvelut ovat siirtyneet monilla aloilla verkkoon ja myös ikäihmisten on aika oppia käyttämään sähköisiä palveluja. Siinä mielessä tämä aika on oppimisen aikaa. Myös monet työikäiset tekevät etätyötä, jos se on mahdollista.
Meillä ikäihmisillä on totuttautumista uusiin tapoihin arjessa ja harrastuksissa, mutta luulisin iän tuoman kokemuksen olevan vain etu tässäkin tilanteessa. Olemme joskus kuulleet rajoituksista yhteiskunnassa, vaikka emme sitä aivan konkreettisesti kaikki olisi kokeneetkaan. Sodanaikaiset pimennysverhot saattavat muistua mieleen, tai ainakin niistä on kuultu kerrottavan.

Ruokakauppaan ei yli 70-vuotiaiden kannata väen vängällä pyrkiä. Se on valtioneuvoston selkeä ohje. Meille ruoan tuo poikamme. Ruokavarastossa eli pakastimessa on runsaasti tervellisiä marjoja vaikka koko kevääksi. Leipominen sujuu minullakin oikein mainiosti, kun vain hiivaa saa kaupasta.
Mietin vielä polttoaineen hakemista huoltoasemalta. Voinkohan sen tehdä?

Huolta herättää myös talous, juokseeko eläke tavalliseen tapaan, menettävätkö sijoitukset arvoaan rajustikin. Kaikkia mietin, mutta tässä tilanteessa väännän optimistivaihteen päälle.